Alan vähitellen epäillä, ettei tuolla koiralla ole lainkaan korvia. Tai sitten minussa on vikaa. No, tavoitteita täytyy aina olla!
Apua, tää vuosi alkaa taas olla lopuillaan! Miten aika onkaan ehtinyt kulua näin nopeasti :o Vuosi sitten olin onneton koiraton ja olin päättänyt jo haudata kaikki koirahaaveet iäksi. Nyt mulla on aivan mahtava koira, jota ilman en pystyis elämään. Se on tuonut mun elämään niin paljon kaikkea uutta, se tekee mut aina iloiseksi ihanalla päättömyydellä, aiheuttaa ylimääräisiä sydämen lyöntejä ja on joskus niin rasittava, että uhkaan tehdä siitä rukkaset. Se on mun ikioma ihana lämpöpatteri öisin, tosin sille itselleen tulee kuuma ja se mun nukahdettua häipyy jonnekin viileään. Neon kanssa olen alkanut liikkua paljon enemmän (entinen liikuntasaldoni oli koulumatkat ja välitunnit, nykyään voin kepeästi ulkoilla kaksi tuntia päivässä) ja elämäntapanikin ovat muuttuneet paljon terveellisemmiksi.
Asiasta kukkaruukkuun, ostin Neolle broilerin siipiä ja massalihaa, jota aletaan sitten luultavasti nappuloiden ohella tuolle syöttämään. Oon varma, että meidän nirsomies kyllä pitää tästä ruoasta. Ostin Neolle myös näyttelyhihnan ja oi, kun tuo koira on sievä. 08.01. on ne ekat mätsärit ja tosiaan alkoi kaduttaa, että me ylipäätään ilmoittauduttiin sinne, sillä tänään tuli vastaan pari koiraa ja oli kuin olisi kuuroille korville puhunut. Minkäköhän lainen episodi siitä mätsäristä mahtaa tulla... Ja ollaanko me ylipäätään menossa sinne tällaisellä kokemuksella koiran kuuroudesta? :----------D Tiedä häntä.
Ensi vuosi tuo tullessaan paljon juttuja:
- Mennään arkitottelevaisuuskurssille
- Koira täyttää vuoden!
- Syksyllä luultavasti hypätään agilityn maailmaan.
- Pysytään toivottavasti terveinä.
- Hankitaan, toivon mukaan, uusia koira- ja ihmiskavereita.
- Sisaruksia olisi mukava tavata, samoin kasvattajaa ja emää.
- Koetaan ensimmäinen kesä ♥
Tän postauksen kuvissa oon käyttänyt apuna lisäsalamaa! Tässä näette Neon mietteet lisäsalamasta:
So booooooooooring, mama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti