Oh, I believe in yesterday

Taivaalta tulee taas lunta, en ajatellut kyllästyväni siihen, mutta tänään huomasin kaipaavani kevätsäitä, pitkiä ja lämpimiä lenkkejä, vesisadettakin. Mikään hinku kesään mulla ei ole, mutta kevät olis jo ihan jees. Tai ei ihan vielä. Kohta.

Tälläkin hetkellä koira kuorsaa oven edessä niin, etten pääse huoneestani herättämättä sitä. Koira näyttää minulle erittäin hapanta naamaa, jos teen sen, mutta pitäähän minunkin vessassa käydä ja hampaat pestä, ettei käy huonosti.

Mulla olis teille yks Neon luoksetulo&paikalla olo-video, mutta se on vielä kännykässä, joten saatte sen sitten, kun jaksan kännykän tyhjentää. Nauttikaa talvesta vielä kun voitte!

Neo haz a new jacket

Mulle tuli tylsä hetki, googletin ohjeita talvimantteliin, mutten löytänyt kunnollisia. Sitten marssin kangaskauppaan ostamaan tikkikangasta ja aloitin ompelemisen. Ihan valmis se ei vielä ole, koska ompelukoneen neula sanoi itsensä irti (toisin sanoen katkesi), mutta neitsytmatkallaan se on jo käynyt, sillä nuo takin puutteet on lähinnä ulkonäöllisiä seikkoja. Tosin tuohon keskiosaan pitää jonkunlaista reikää väkrätä, että saan hihnan valjaista tulemaan sieltä sit. Tai vaihtoehtoisesti hankin pannan, mut valjaat on kyl mun mielestä enemmän pop. 

Neon mielestä mokoma takki on oikea hirvitys ja varsinkin siinä oleva tarranauha aiheuttaa herrassa pelkoa. :( Ehkäpä tuo pikkumies siihen sitten kumminkin tottuu. 

Nyt ei Kettu Keppanaisen pitäis enää palella pakkassäässä!

oh what can I do?

Alan vähitellen epäillä, ettei tuolla koiralla ole lainkaan korvia. Tai sitten minussa on vikaa. No, tavoitteita täytyy aina olla! 

Apua, tää vuosi alkaa taas olla lopuillaan! Miten aika onkaan ehtinyt kulua näin nopeasti :o Vuosi sitten olin onneton koiraton ja olin päättänyt jo haudata kaikki koirahaaveet iäksi. Nyt mulla on aivan mahtava koira, jota ilman en pystyis elämään. Se on tuonut mun elämään niin paljon kaikkea uutta, se tekee mut aina iloiseksi ihanalla päättömyydellä, aiheuttaa ylimääräisiä sydämen lyöntejä ja on joskus niin rasittava, että uhkaan tehdä siitä rukkaset. Se on mun ikioma ihana lämpöpatteri öisin, tosin sille itselleen tulee kuuma ja se mun nukahdettua häipyy jonnekin viileään. Neon kanssa olen alkanut liikkua paljon enemmän (entinen liikuntasaldoni oli koulumatkat ja välitunnit, nykyään voin kepeästi ulkoilla kaksi tuntia päivässä) ja elämäntapanikin ovat muuttuneet paljon terveellisemmiksi.

Asiasta kukkaruukkuun, ostin Neolle broilerin siipiä ja massalihaa, jota aletaan sitten luultavasti  nappuloiden  ohella tuolle syöttämään. Oon varma, että meidän nirsomies kyllä pitää tästä ruoasta. Ostin Neolle myös näyttelyhihnan ja oi, kun tuo koira on sievä. 08.01. on ne ekat mätsärit ja tosiaan alkoi kaduttaa, että me ylipäätään ilmoittauduttiin sinne, sillä tänään tuli vastaan pari koiraa ja oli kuin olisi kuuroille korville puhunut. Minkäköhän lainen episodi siitä mätsäristä mahtaa tulla... Ja ollaanko me ylipäätään menossa sinne tällaisellä kokemuksella koiran kuuroudesta? :----------D Tiedä häntä.

Ensi vuosi tuo tullessaan paljon juttuja:

• Mennään arkitottelevaisuuskurssille
• Koira täyttää vuoden!
• Syksyllä luultavasti hypätään agilityn maailmaan.
• Pysytään toivottavasti terveinä.
• Hankitaan, toivon mukaan, uusia koira- ja ihmiskavereita.
• Sisaruksia olisi mukava tavata, samoin kasvattajaa ja emää.
• Koetaan ensimmäinen kesä ♥

Sen verran tästä päivästä, että kotiuduttiin tänään, käytiin myöhäisellä lenkillä ja nähtiin entistä koiratuttua, Milliä. Neo on kirinyt Millin kiinni kasvussa ja nyt ne on tasaveroiset painijat. Mietin juuri, mihin laittaisin joululahjarahani, sillä Neo tarvitsisi takin. Sitä mietiskellessä.

Tän postauksen kuvissa oon käyttänyt apuna lisäsalamaa! Tässä näette Neon mietteet lisäsalamasta:

So booooooooooring, mama.

Yea, lol.

Näihin tunnelmiin, heippaaa.

Riemuvoittojen tiellä

Kyllä, tämä on aivan pakko tuoda ilmi teille.

Neosta on tullut sisäsiisti kiitettävässä viiden ja puolen kuukauden iässä. Tämä on kyllä oikeasti riemuvoitto, sillä villit ajatukseni laukkasivat vuotiaaseen, sisälle pissivään koirapoikaan. Onneksi näin siis ei käynyt.

Ja olen tehnyt äidistä niin koiraihmisen. Tai pitäiskö pikemminkin sanoa, että Neoihmisen... :---D Sain sen nyt kuitenkin suostumaan barffaukseen, tai oikeastaan se ihan itse ehdotti sitä sanomalla "Silloin, kun meillä oli joskus kotona koiria, me syötettiin niille lihaisia luita! Pitäisköhän Anna meidänkin nyt Neon kanssa...". Sain äidin myös mukaan Turun tammikuiseen näyttelyyn, koska hän haluaa nähdä aikuisia mitteleitä. TUo myös katsoi minun kanssani koiran hyvinvointi-dvd:n. Riemuvoitto numero kaksi, osaan aivopestä ihmisiä.

Ja minä keräsin luuni ja päätin, että ensi vuonna suuntaan pentu-/arkitottelevaisuuskurssille. Äiti lupasi kustantaa tämänKIN lystin. Koska "Se on ihan varmasti hintansa väärti".

Ei mulla muuta. Paitsi että! Sain joululahjaksi lisäsalaman ja rakastan sitä. Näytän teille kuvia heti, kun pääsen koiran kimppuun, joka otti lomaa minusta, tai toisin päin (ei sittenkään, ei ole oikeasti yhtään kiva olla siitä aina joskus erossa).

Nyt virallinen "ei mulla muuta"-lausahdus. Ei mulla muuta.

Hyvää joulua lukijat! ♥

Kaikille lukijoille oikein riemukasta ja leppoisaa joulunaikaa sekä menestyksekästä uutta vuotta 2011! Meidän Neo juhlisti joulua siten, että hihnattomalla lenkillä kirmasi kaksi peltoa kohti kaverini kotia. Hän tahtoi vain toivottaa hyvää joulua Priskalle! Onneksi kaveri oli ottanut koiran kiinni ja lähdettiinkin episodista huvittuneina talsimaan äidin kanssa kohti kotia. Ihanan kirpeä pakkassää, tosin koira ei viihdy ulkona mitenkään hirveästi.. :---D Mielummin se nukkuu/riehuu sisällä lämpöisessä.

Mut ei muuta ku viettäkää oikeesti rento joulu!

♥:lla Neo & Anna

Ladies and gentlemens, saanko esitellä ystävykset Morson ja Aasin!

Rakkailla lapsilla ja koirilla on monia nimiä, jos otsikko aiheuttaa hämmennystä. :D Neolla on yksi Parasystävä. Hän on Neiti. Hänen nimensä on Priska. Hän edustaa saksanpaimenkoiraa. Hän on Neoa viisi päivää nuorempi. Heillä on aina hauskaa ja Priska kooltaan suurempana osaa varoa niin pikkuruista Neoa. Priskalla ja Neolla on omintakeiset jahtausleikit, sillä minun laiska poika ei jaksakaan juosta naisten perässä, vaan odottaa, sillä tietää, että ne tulevat kyllä luo! Yhdessä tämä kaksikko on voittamaton, joten, jos liikut näillä seuduilla, pidä varasi ja pidättäydy kulkemasta pelloilla ja metsissä, joissa nämä kaksi touhuavat kettuja haukkuen!

Oodi ystävyydelle, koska minun sydän nauraa aina, kun näen kuinka onnellisina nää kaks toistensa kanssa peuhaa ♥ Ja oikeesti, nää on niiiiiiiiiiiin erottamattomat, ku kaks koiraa vaan voi olla. Ja kaks täysin erilaista persoonaa! Priska on rauhallinen ja lempee, mut toisaalta hiukan ennakkoluulonen vieraita kohtaan ja pelokas kans joissain asioissa. Neo taas on _aina liikenteessä, ei koskaan paikoillaan ja aina ilonen, ennakkoluuloton kaikkia kohtaan (kehittelee ystävyyssuhteita niin hevosten kuin kissojenkin kanssa) eikä pelkää melkein mitään. Siks ne just on parhaat ystävät.

Kuvista ei ehkä löydy sitä tunnelmaa, joka hehkuu sillon ku Morso ja Aasi leikkii mut! Meidän Nasu ja Puh tahtoo silti esittäytyä kuvienki kautta. Ilman valokuvia ois tyhjää.

Priska: Are you coming? I'll never leave you, so, come here, darling ♥

 LOPPUKEVENNYS:

Eeppinen epäonnistuminen

"Mä syön sun jalkaa!!!"

Neo 5kk 2vko

 ps. anteeksi laatu :<

Minun pieni päärynähauva

Meidän nei---poika tykkää päärynästä! Söin ite pitkästä aikaa päärynää ja annoin sille pari pientä viipaletta. Rassukka ihan innoissaan! Neolta oli sit kans viikonlopun aikana lähtenyt viimeinenkin hammas, josta olen todella iloinen, ettei sitte tullut lääkärireissua vaikka aluksi siltä näytti. Ei muuta (--:

Niinhän nuo sanovat, että koira on ku omistajansa

Vanhoja syyskuvia teille, missä pöppänä näyttää hyvin hurmaavalta. Kuten hänen tyyliinsä tietysti kuuluu.

Mä itse olen löytänyt paljon yhtäläisyyksiä itseni ja koirani välillä. Joskus saatetaan jopa näyttää samalta... :---D Koomista. 

Mulla on mun poikaa kova ikävä! Oon nyt isällä ja Neo on kotona porukoiden hoivissa. Huomenna taas nähdään. Nyt kun oon itse tervehtynyt tästä, toivon pääseväni Nempan kanssa pitkälle lenkille! Jos maanantaina paistaisi aurinko, niin voitaisiin ottaa Priska ja ystävä kavereiksi, niin sais tuokin energiaansa purettua. Sitä onkin jo viikon aikana ehtinyt kasaantua, vaikka pihalla ollaankin juostu kohtalaisesti. 

Jouluaatoksi on luvattu pakkassäätä! Toivottavasti silloin paistaisi myös aurinko, niin me voitais Neon kanssa lähteä pitkälle ja aurinkoiselle lenkille joulun kunniaksi. Tykkään joulusta hirveesti, toivottavasti Nerppanakin. :--D Kyllä mä luulen. 

Hoh, ei mulla muuta tällä erää.

winter has REALLY come

Vähän talvisempia kuvia! :---) Ajattelin tätä blogin ulkoasuakin väsätä talvisemmalle mallille, kun nyt se on vähän turhanki syksyinen. Lisäsin tohon sivupalkkiin muuten kalenterin, johon toivon mukaan tulee noita tapahtumia enemmänkin kuin tuo yksi... :') Jos sattuu mukaan johonkin samaan tapahtumaan, olemassaolostaan saa tulla ilmoittamaan! Molemmat meistä ottaa kaikki vieraat ja vähemmän vieraat riemumielin vastaan. (---:

Neo nauttii talvesta, mutta mä itse sairastelen tällä hetkellä, joten tolla koiralla on suoraan sanottuna ihan liikaa energiaa, kun mä en ite pysty viemään sitä pitkille lenkeille nyt. Mulla on tajuton päänsärky ja ulkona käyminen auringon takia tuottaa ihan liikaa tuskaa, joten koira on joutunut tyytymään  lyhyisiin pissakakka-lenkkeihin ja pihalla juoksenteluun. Sisällä se sitten on päättänyt rasittaa mun aivosolujani kaikella mahdollisella minua vähänkin ärsyttävällä.. Kahjo.

Mut ei mulla sit muuta ollutkaan! Joulun jälkeen taidan sitten vähän investoida koiraan, ostoslistalla on mm. näyttelypantaa ja -hihnaa. Valjaatkin alkaa pian täyttymään lihaksista ja läskistä, että pitää käydä uudet hankkimassa, tai vaihtoehtosesti ite tuunailla noista nykyisistä sopivamman kokoiset. Se jää nähtäväksi!

i'm a big big boy in the big big world

Apua, apua, apua! Oon tosi epäaktiivinen kirjoittamaan tätä blogia, mut mun on tosi vaikea keksiä mitään kerrottavaa :'D Kertooks tää nyt sitten, että mun arki on jotenki tylsää? Ei kai. Kuviakaan mulla ei valitettavasti oo mitenkään huippupaljon, koska mun kuvausinto on hukassa. Plää.

Ja mä haluuuun, mä haluuuuuuuuuuuun arkitottikseen Neon kanssa! Mutta ku ujon hissukan on tosi vaikeeta kerätä rohkeutta siihen, että ryhdistyis ja lähtis kursseilemaan ilman kaveria. Mut pakko se varmaan on, ku tuskin mä saan kenestäkään entuudestaan tutusta kurssikaveria :')

Et sellasta! Neo täytti tänään tasan 5kk, paljon onnea myös kaikille veljille! :--) Mä ajattelin just luvata et kirjottelisin vähän enemmän... :''DD