Niin. Siis. Mistä huomaa, että ei oo ollut inspiraatiota? Joo, sitähän minäkin. Mut hei, Neolle kuuluu hyvää! Menossa on lempparivuodenaika, komisario Neponen saattaisi haluta muuttaa ulos. Siellä on viileä, sisällä on liian lämmin. Minäkin pidän pakkasesta, mutta pidän myös siitä, että koti on vastapainoksi lämmin, sänky kuiva ja minua odottaa lämmittävä koira, mutta Neo on tunnetusti aivan eri mieltä. Jos ulkona ei voida olla 247 niin sitten se kylmyys ja talvi ja kaikki ihana märkä tuodaan sisälle! Pyöritään lumessa ja pyritään siihen, että kaveri kuolaa niin paljon, että se jäätyy ja sittemmin sisällä sulaa lätäköksi omistajan sängylle, joka voikin sitten illalla nukahtaa koirankuolaiseen sänkyyn, siihen kuolakoiran viereen. Tätä se talvi on.
Me ollaan myös aloitettu raakaruokinta! Vuoden jahkailun, pähkäilyn ja tiedonhaun jälkeen päätin vielä kysyä muutamilta koiranomistajilta neuvoa ja sitten hain parit lihapötköt ja luut kotiin. Voitte vain arvata, miten paljon meillä on tykätty! Nappula oli siitä huonoa, että kävin läpi miljoona eri ruokamerkkiä, mutta niissä oli aina joku ongelma; joko koira ei suostunut syömään niitä tai sitten vatsa laittoi kuralle. Tai huonolla tuurilla molempia. Sitten löysin sellasen raksun, joka maittoi Neolle ja vatsakin piti siitä. Mutta välillä kuitenkin oli masu ripulilla ja minä siihen kyllästyneenä otin kunnolla selvää raakaruokinnasta. Tässä me ollaan - peukutetaan.
Oon äidin kanssa mietiskellyt, että Neo on rauhoittunut paljon vuoden aikana. Se on myös paljon enemmän mun kontrollissa, luoksetuloa on vahvistettu paljon tapahtuneen episodin jälkeen!
Eeipä sitten muuta. Jatketaan talvenviettoa. Ehkä tässä muuttuu kylmänsietokykyiseksi.
