Liebster! :)

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle. 
2. Valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 

Kiitos Jonna! Tää on tosiaan ollut jo kaikkien niiden blogissa, joita seurailen, että jätän tällä kertaa laittamatta eteenpäin. :)

I'm dreaming of a white Christmas

Huhhuh, kylläpä on ollut kulunut syksy kiireiden aikaa. Koulu on vienyt multa voimia, mutta koira on piristänyt mua typeryydellään ja kaikella muullakin arveluttavalla touhullaan. :-D Syksyyn on mahtunut koiran osalta paljon harjausvihaa, macadamiapähkinämyrkytys (kerronpa lisää, jatka lukemista keh-keh), liian monta varastettua sukkaa, ärsyttävää räksytystä, jatkuvaa sisälle merkkailua, söpöilyä, "oi onpas se rauhallinen" -kehu ja paljon muuta.

Macadamiapähkinämyrkytys tapahtui kaverille lokakuussa, muistelisin näin. Peepula oli ehtinyt syömään niitä 5-10, illalla ja sitten oltiin kaikki jo mentykin nukkumaan. Aamulla heräsin normaalisti seitsemältä ja meikkailin ja puin vaatteita ylleni ja ihmettelin kovasti, että miksei se koira oo tullut hätyyttämään mua jo ulos, kun se yleensä tulee heti, kun mun herätyskello soi. Menin sitten jo pukemaankin ja huutelin koiraa, äiti heräs siinä vaiheessa ihmettelemään mun kanssa, että mitä ihmettä oikeen tapahtuu, Neoa ei näy mailla ei halmein, vaikka oon ulos lähdössä. Noo, äitin sängyn alta alko kuulua kauheeta tuhinaa ja katoin sinne, niin sielläpä se meidän pieni yritti saada itseään liikkeelle, vaan eivät takajalat toimineet :( Mulla iski hätäännys ja paniikki, että mitämitämitämitämitä on tapahtunut ja yritin kelailla edellisillan tapahtumia. Äkkäsin ne macadamiapähkinät ja kirosin itseni, etten ollut tarkastanut niiden myrkyllisyyttä koiralle. No, soitettiin kunnaneläinlääkärille, siellä vastasi nuori sijainen. Hän ei osannut vastata tähän mitään muuta, kuin että ihan normaali myrkytystila. Soitettiinpa sitten Turkuun eläinlääkäreille ja kyseltiin, että mitä tässä tilanteessa pitää tehdä jnejnejne. Eivät nekään tienneet, kun eivät olleet koskaan saaneet macadamiamyrkytyksestä kärsiviä eläimiä hoitoonsa. Käskivät tarkkailla tilaa, ja niinpä me tarkkailtiin. Neo oli todella apaattinen ja mun piti kantaa se ulos tarpeille, mutta iltaan mennessä se pystyi jo kävelemään aika hyvin. Seuraavana aamuna se oli taas herännyt mun herätyskellon soittoon ja tuli hätyyttelemään mua omana iloisena itsenään :) Tarinan opetus oli, että ennen kuin annat koirallesi mitään, tarkista, onko se sille sopivaa. Ettei tapahtuisi näitä! Me onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta saipahan miettimään.

Merkkailun ja narttujen perään vonkumisen "ansiosta" äiti on alkanut suhtautua yhtä myönteisemmin leikkaukseen. Tänään joulusiivouksen takia (ja, no, muutenkin) siivosin keittiöstä kaikki ah-niin-ihanat pissaläikät pois. Niitä oli liikaa. Ja se pissii aina samalle paikalle. Raivostuttavaa. Raivostuttavaa on myös se vonkuminen, jota Neo harrastaa ikkunan luona. Ja muukin räksyttäminen. Kerrassaan raivostuttava olento!

 pää edellä, peppu perässä

Vaan ei, vaikka se kuinka ärsyttää ja ottaa välillä päähän vähän liikaakiin, niin kyllä se on silti maaaaailman paras piski! ♥ Kun se tuijottaa nappisilmillään suoraan kohti ja vispaa häntäänsä ja yrittää pidätellä alati kasvavaa innostustaan, se vaan katsoo suoraan sydämeen. Kun huomaan miten onnellinen se on, kun se pääsee kunnolla juoksemaan aina välillä, tiedän mitä onni oikeastaan on. Kun se näyttää säälittävältä, kun kiikutan sitä suihkuun (joka onkin tältä vuodelta vielä tekemättä!), tajuan, että se on minun rakas koirani.

Jälleen kerran voin lainata Zen Caféa:
Saattaa mennä monta päivää etten sua ymmärrä
Silti antais tuntiakaan pois en niistä päivistä
Olet mulle virhe, jota tahtoisi en kadottaa 

No eihän sitä voi muuta kun rakastaa.

terveisiä

sinä olet minä, enemmän kuin kukaan

Mähän lupasin, kai, päivittää tätä blogia enemmän kunhan kuvausinto palaa (ylläripylläri se palasi uuden objektiivin matkassa.......). Mutta ei mulla kyllä asiaa vielä oo. Nauttikaa kuvista.

//: hahahahahahahahahhaahahahaaaaaaa, tossa objektiivissa on selkee front focus-ongelma! ja eiku huoltoon.

poika on tullut kotiin

aika typerä, mutta todenmukainen otsikko...........

Objektiivi, eli Sigma 50mm f/1.4 EX DG tuli kotiin <3 Tai itse asiassa hain sen Rajalasta samalla kun jätin hyvästejä palkalle... Mutta eipä kai siinä, nyt on uus lelu taas.. :D En oo ehtinyt vielä testaileen sen kummemmin, mut sade lakkas nyt ja aateltiin lähteä Ilonan ja koirien kanssa vähän kuvailemmoo!

kirjottelen kohta uudestaan ;)

ai miten niin muka....

.... ollaan oltu hiljaa? höh, mistä te sellasta kuvittelitte? Ajattelinpa nyt kuitenkin, että kahden kuukauden kirjoittelutauon jälkeen olisi jälleen aika ryhtyä herättelemään tätä blogia ja kirjoitella kesän kuulumisia!

Kesäkuu meni vähän ohi korvien, mitään ihmeellistä ei tainnut tapahtua. Tai no, käytiin me mökillä Porvoossa. Neo sai olla vähän vapaana rannassa ja pihalla, mutta yhtäkkisen "hähää olen vapaa ja menen pois" -ryntäyksen jälkeen hinasin koiran lipputankoon...... Okei, en oikeasti, vaan tein naruviritelmän lipputankoon ja koira sai sitten olla siinä. Hihna ylsi hyvin rantaan niin, että piski pääsi kahlaamaan tapansa mukaisesti :) Eikä kenenkään tarvinnut stressata, että mitä jos se koira nyt ryntää haukkumaan naapurin parkuvaa lasta. Vähän mua kyllä ehkä harmittaa, että hajut vaan vie tota koiraa :| mutta, koska ajattelin kirjoittaa tämän postauksen kronologisessa järjestyksessä, pääsette kyllä vielä nauttimaan riemuhuudoista vapaanaolemisen suhteen.

kukkuuu + seuraa : D

"olet tyhmä"

Porvoossa käymisen jälkeen olin viikon töissä ja sitten kolme viikkoa isällä, joten koiran kanssa vietetty aika on jäänyt vähän vähemmälle, mitä esimerkiksi viime kesänä. Nyt olen ollut kotona ja töissä kaksi viikkoa ja ollaan Neon kanssa ehditty tekemään jo vaikka mitä. Lenkkeilemään aika paljon, muun muassa, haha.

Tämän viikon tiistaina pakkauduttiin autoon ja lähdettiin kohti Säkylää moikkaamaan Kunkkua ja Veeraa. Sanoin kotona Neolle, että mennään autoon ja sehän tajusi sen heti. Hyvä kun pystyssä pysyin, kun Neo veti ulos päästyään kohti autoa ja tarkisti kaikki ovet, joista voisi mahdollisesti mennä sisään. Oikeasti tuo rakastaa autoilua hirveästi, vaikka se, mitä se siellä tekee ei ole edes maisemien katselemista, vaan pääasiassa nukkumista. Mutta ehkä siinäkin se pääasia on se, että matkanteko on ihan kivaa, mutta päämäärä sisältää lähes poikkeuksetta ihmisiä ja toisia koiria, tai jotain muuta yhtä mukavaa. No, kuitenkin, kun päästiin Säkylään asti, niin Neo innoissaan haisteli Kunkun ja tervehti Veeraa, mutta oli kuitenkin vähän varautunut Kunkun suhteen. Se ei oikein osannut leikkiä sen kanssa ollenkaan, Neo vain väisti Kunkun mahdollisia liikkeitä. Minun palkatessani Neoa, Kunkku rupesi usein vähän haukkumaan ja Neppa ei sitä sietänyt ja rupesi ärhentelemään.

Oltiin juoksuttamassa koiria jääkiekkokaukalossa ja minä oletin, että Neo olisi juossut henkensä edestä, kun kerrankin siihen oli lupa. Mutta mitä vielä! Se vain maata jöllötti sammakkoasennossaan varjoisissa kulmissa ja vältteli tekemästä oikein mitään.

erittäin onnistunut yhteiskuva

Olen miettinyt Neon kastroimista, mutten ole vielä tullut mihinkään tulokseen. Näyttelykoira se ei ole, eikä siitä sellaista koskaan myöskään tule, joten en ole löytänyt pallien pitämisestä kauheasti mitään hyötyäkään. Yksi päivä mulle tuli jonkun eläinlääkäriaseman lehti, jossa kerrottiin kemiallisesta kastraatiosta. En oikein ennättänyt kehittää siitä vielä mitään mielipidettä, mutta pidän sitä kuitenkin vaihtoehtona ennen pallien leikkaamista pois kokonaan. Voin kertoa joskus lisää syitä kastraatioon, jos vain haluatte niitä kuulla. Minä puolestani olisin innokas kuulemaan kokemuksia ja mielipiteitä - niin perinteisestä kuin kemiallisesta kastraatiostakin!

kaunis kukka, taitaa siellä taustalla joku kaunis koirakin olla.

yrittihän se Neokin kovin leikkiä, vaan siihen se sitten jäi

mitä olisikaan postaus ilman Neon peppua?

Tämän viikon koirakontaktit eivät päättyneet tähän retkeen, vaan käytiin perheen kanssa kummitädin luona ja siellä Neo näki shetlanninlammaskoiranarttu Nalaa. Neo käyttäytyi aivan eri tavalla, mitä oli Kunkun kanssa käyttäytynyt - mutta oli käytöksessä huomattava ero myöskin siihen, millaista se on Priskan kanssa. Koirat juoksivat vapaana!!!! pihalla, leikkivät välillä ja haukkuivat ohi meneviä lapsia ja koiria yhdessä.. :D Mulla oli melkein koko ajan pientä stressinpoikasta liittyen siihen, pysyykö Neo siinä pihalla vai ei. Muutaman kerran se yllätettiin hiippailemasta väärään suuntaan, mutta kyllähän se takaisin tuli, kun huudettiin. Kotiin se ei olisi lähtenyt kirveelläkään, mutta illalla väsytti. Ja oli nälkä!

Tähän loppuun vielä tällainen erittäin hemaiseva Porvoossa otettu yhteiskuva omistajasta ja koirasta. Sisäinen kauneus ennen kaikkea.

ps, kohta mun palkka tulee ja säntään objektiiviostoksille! Koira saanee toimia mallina ja kuvat luultavasti löytävät paikkansa täältä. Kommentoikaa tähän(kin) postaukseen, niin mulla lienee intoa kirjoitella tänne taas kohta lisää ;)
pps, olipa tuossa eräs 10.7.2012, kun Neo täytti kaksi vuotta.

Esittelyssä Neon pylly

Neo ja Neon pylly tapasivat (vaihteeksi!!!) saksanpaimenkoira Priskaa.

Ylimmät ystävykset.

007!

ja täältä se nyt tulee, se kuuluisa Peppumiehen peppu! Aina joka paikassa. Joka kuvassa.

Hyvää kevättä!

Kevät herätti talvikoomasta koiran ja sen omistajan

.. niin! :DD Oikeesti, tämän vuoden kevät on ollut ihan hirveän kiireinen. Kyllä, puolustelen itseäni, mutta en muista milloin viimeksi sain olla viikonlopun lukematta kokeisiin.... Viimeinen koe on virallisesti maanantaina ohi, mutta minä en aukaise yhtäkään koulukirjaa tänä viikonloppuna! Maaliskuun lopussa käväisin itse Puolassa ja Huhtikuussa luokkaretkellä Unkarissa ja täytyy myöntää, että koiran hoitaminen on jäänyt muiden kontolle. Pitää oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni - tuon koiran käytös on lähtenyt lipsumaan minun käsistäni. Sitä pitää muuttaa. Onneksi tulee kesä!

Mutta siis, saatiin Rillalta ja Milenalta haaste!

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos haasteen saa uudelleen niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitsi haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Neo. Vaikka se on välillä maaaaailman rasittavin pöljä, niin se on silti maaaaaaaailman ihanin Neponen. Se ei ehkä osaa ohittaa kaikkia aukomatta nokkaansa tai sitä ei ehkä aina kiinnosta kuunnella mua, mutta se tulee nukkumaan mun jalkoihin sohvalle, kunnes tulee liian kuuma, se vouhottaa kun mä tulen kotiin ja se on niin mun kaveri! ♥

2. Hyvät valokuvat. Mun mieltä kohentaa joka kerta, kun saan napattua jonkun hyvän otoksen. Viime aikoina kamera on jäänyt kaappiin aika useasti, mutta oon varma, että kesä ja kenties myös se uusi objektiivi, hihiii, voisivat vapauttaa kamerani kaappikuukaudet.

3. Musiikki. Musiikki on mulle yks suurimmista pakoteistä ja mielenkohottajista. En osaa avautua kenellekään kunnolla mun ongelmista, mutta musiikki auttaa mua purkamaan niitä asioita.

4. Auringonpaiste. Aina, kun herää aamulla auringonpaisteeseen, voi päivä ainakin alkaa hyvin!

5. Sade. Joo, ristiriita! Mun mielestä varsinkin kesäsateiden jälkeen on ihanaa, kun luonto herää uudestaan ja kaikkialla tuoksuu ihanalta. Sateessa lenkkeily taas on vähän eri juttu.

6. Kirjallisuus. Luen kirjoja, no, jonkun verran. Niistä löytyy aina jotain, johon voi paeta omia ongelmiaan ja jotka antavat inspiraatiota.

7. Arki. Minusta on hauskaa, kun on rutiineja. Me herätään koiran kanssa arkisin 6.40, laitan itseni kuntoon ja seitsemältä lähdetään lenkille. Joka aamu! Sen noudattaminen on mulle tärkeä asia, ja vaikka joskus tuntuu, ettei oikeasti kiinnostaisi lähteä lenkittämään koiraa aamulla, niin loppujen lopuksi mulle tulee yleensä hyvä mieli kaikista arkirutiineista.

8. Blogien lukeminen. Oikeesti, on luksusta kun ehtii lukemaan blogeja! Terveisiä siis kaikille bloginpitäjille, on ihana löytää uusia tekstejä!

9. Elokuvat. Rakastan elokuvia! Leffassa käyminen on hauskaa eikä laajan leffavalikoiman omistaminen kotonakaan yhtään sen hassummalta kuulostaisi..

10. Luonto. Tykkään hirveästi kävellä luonnossa, kuunnella kun linnut laulaa.

Uusi ulkoasukin tuli! Toivottavasti lukijakunta on tyytyväinen :) Sukansyömisgiffiloppukevennys:

mä melkein huudan sun perään

kuvassa esiintyy huippusalainen hermanni, joka pitää lumesta, ruuasta ja leikistä sekä on erittäin mukavuudenhaluinen tietyissä tilanteissa.

Niin. Siis. Mistä huomaa, että ei oo ollut inspiraatiota? Joo, sitähän minäkin. Mut hei, Neolle kuuluu hyvää! Menossa on lempparivuodenaika, komisario Neponen saattaisi haluta muuttaa ulos. Siellä on viileä, sisällä on liian lämmin. Minäkin pidän pakkasesta, mutta pidän myös siitä, että koti on vastapainoksi lämmin, sänky kuiva ja minua odottaa lämmittävä koira, mutta Neo on tunnetusti aivan eri mieltä. Jos ulkona ei voida olla 247 niin sitten se kylmyys ja talvi ja kaikki ihana märkä tuodaan sisälle! Pyöritään lumessa ja pyritään siihen, että kaveri kuolaa niin paljon, että se jäätyy ja sittemmin sisällä sulaa lätäköksi omistajan sängylle, joka voikin sitten illalla nukahtaa koirankuolaiseen sänkyyn, siihen kuolakoiran viereen. Tätä se talvi on.

Me ollaan myös aloitettu raakaruokinta! Vuoden jahkailun, pähkäilyn ja tiedonhaun jälkeen päätin vielä kysyä muutamilta koiranomistajilta neuvoa ja sitten hain parit lihapötköt ja luut kotiin. Voitte vain arvata, miten paljon meillä on tykätty! Nappula oli siitä huonoa, että kävin läpi miljoona eri ruokamerkkiä, mutta niissä oli aina joku ongelma; joko koira ei suostunut syömään niitä tai sitten vatsa laittoi kuralle. Tai huonolla tuurilla molempia. Sitten löysin sellasen raksun, joka maittoi Neolle ja vatsakin piti siitä. Mutta välillä kuitenkin oli masu ripulilla ja minä siihen kyllästyneenä otin kunnolla selvää raakaruokinnasta. Tässä me ollaan - peukutetaan.

Oon äidin kanssa mietiskellyt, että Neo on rauhoittunut paljon vuoden aikana. Se on myös paljon enemmän mun kontrollissa, luoksetuloa on vahvistettu paljon tapahtuneen episodin jälkeen!

Eeipä sitten muuta. Jatketaan talvenviettoa. Ehkä tässä muuttuu kylmänsietokykyiseksi.

Talvenkoitto, riemuvoitto ja luminaamio

Neo 18kk

 

Vihdoinkin meillekin on saatu paljon lunta! Lumi on aiheuttanut Neossa hilpeyden tunteita ja väsymystäkin, sillä lumessa painiminen vie paljon voimia ja uuvuttaa kaikkein vilkkaimmankin soturin.... Osasyynä taitaa olla myös vierailu saksanpaimenkoiratyttö Priskan luona. Viehän se nyt voimia, kun pitää pitää jollekin seuraa, huh!

Kuten huomaatte, pellollakin on saanut oikein juosta. Ilman että mamma tai kukaan muukaan pitää kiinni!

Ja naamion teko lumesta sekä lumessa itsensä pyörittely, jotta saisi suojavärin, kuuluu totisesti niihin talven riemuihin, joita Nepo pitää suuuuuuuuuressa arvossa! Minä en odota innolla sitä, että pitää herätä ennen seitsemää. Neokin saattaa suuresti hämmentyä, kun en pidäkään sille seuraa enää päivisin.

Sellaista siis.