ai miten niin muka....

.... ollaan oltu hiljaa? höh, mistä te sellasta kuvittelitte? Ajattelinpa nyt kuitenkin, että kahden kuukauden kirjoittelutauon jälkeen olisi jälleen aika ryhtyä herättelemään tätä blogia ja kirjoitella kesän kuulumisia!

Kesäkuu meni vähän ohi korvien, mitään ihmeellistä ei tainnut tapahtua. Tai no, käytiin me mökillä Porvoossa. Neo sai olla vähän vapaana rannassa ja pihalla, mutta yhtäkkisen "hähää olen vapaa ja menen pois" -ryntäyksen jälkeen hinasin koiran lipputankoon...... Okei, en oikeasti, vaan tein naruviritelmän lipputankoon ja koira sai sitten olla siinä. Hihna ylsi hyvin rantaan niin, että piski pääsi kahlaamaan tapansa mukaisesti :) Eikä kenenkään tarvinnut stressata, että mitä jos se koira nyt ryntää haukkumaan naapurin parkuvaa lasta. Vähän mua kyllä ehkä harmittaa, että hajut vaan vie tota koiraa :| mutta, koska ajattelin kirjoittaa tämän postauksen kronologisessa järjestyksessä, pääsette kyllä vielä nauttimaan riemuhuudoista vapaanaolemisen suhteen.

kukkuuu + seuraa : D

"olet tyhmä"

Porvoossa käymisen jälkeen olin viikon töissä ja sitten kolme viikkoa isällä, joten koiran kanssa vietetty aika on jäänyt vähän vähemmälle, mitä esimerkiksi viime kesänä. Nyt olen ollut kotona ja töissä kaksi viikkoa ja ollaan Neon kanssa ehditty tekemään jo vaikka mitä. Lenkkeilemään aika paljon, muun muassa, haha.

Tämän viikon tiistaina pakkauduttiin autoon ja lähdettiin kohti Säkylää moikkaamaan Kunkkua ja Veeraa. Sanoin kotona Neolle, että mennään autoon ja sehän tajusi sen heti. Hyvä kun pystyssä pysyin, kun Neo veti ulos päästyään kohti autoa ja tarkisti kaikki ovet, joista voisi mahdollisesti mennä sisään. Oikeasti tuo rakastaa autoilua hirveästi, vaikka se, mitä se siellä tekee ei ole edes maisemien katselemista, vaan pääasiassa nukkumista. Mutta ehkä siinäkin se pääasia on se, että matkanteko on ihan kivaa, mutta päämäärä sisältää lähes poikkeuksetta ihmisiä ja toisia koiria, tai jotain muuta yhtä mukavaa. No, kuitenkin, kun päästiin Säkylään asti, niin Neo innoissaan haisteli Kunkun ja tervehti Veeraa, mutta oli kuitenkin vähän varautunut Kunkun suhteen. Se ei oikein osannut leikkiä sen kanssa ollenkaan, Neo vain väisti Kunkun mahdollisia liikkeitä. Minun palkatessani Neoa, Kunkku rupesi usein vähän haukkumaan ja Neppa ei sitä sietänyt ja rupesi ärhentelemään.

Oltiin juoksuttamassa koiria jääkiekkokaukalossa ja minä oletin, että Neo olisi juossut henkensä edestä, kun kerrankin siihen oli lupa. Mutta mitä vielä! Se vain maata jöllötti sammakkoasennossaan varjoisissa kulmissa ja vältteli tekemästä oikein mitään.

erittäin onnistunut yhteiskuva

Olen miettinyt Neon kastroimista, mutten ole vielä tullut mihinkään tulokseen. Näyttelykoira se ei ole, eikä siitä sellaista koskaan myöskään tule, joten en ole löytänyt pallien pitämisestä kauheasti mitään hyötyäkään. Yksi päivä mulle tuli jonkun eläinlääkäriaseman lehti, jossa kerrottiin kemiallisesta kastraatiosta. En oikein ennättänyt kehittää siitä vielä mitään mielipidettä, mutta pidän sitä kuitenkin vaihtoehtona ennen pallien leikkaamista pois kokonaan. Voin kertoa joskus lisää syitä kastraatioon, jos vain haluatte niitä kuulla. Minä puolestani olisin innokas kuulemaan kokemuksia ja mielipiteitä - niin perinteisestä kuin kemiallisesta kastraatiostakin!

kaunis kukka, taitaa siellä taustalla joku kaunis koirakin olla.

yrittihän se Neokin kovin leikkiä, vaan siihen se sitten jäi

mitä olisikaan postaus ilman Neon peppua?

Tämän viikon koirakontaktit eivät päättyneet tähän retkeen, vaan käytiin perheen kanssa kummitädin luona ja siellä Neo näki shetlanninlammaskoiranarttu Nalaa. Neo käyttäytyi aivan eri tavalla, mitä oli Kunkun kanssa käyttäytynyt - mutta oli käytöksessä huomattava ero myöskin siihen, millaista se on Priskan kanssa. Koirat juoksivat vapaana!!!! pihalla, leikkivät välillä ja haukkuivat ohi meneviä lapsia ja koiria yhdessä.. :D Mulla oli melkein koko ajan pientä stressinpoikasta liittyen siihen, pysyykö Neo siinä pihalla vai ei. Muutaman kerran se yllätettiin hiippailemasta väärään suuntaan, mutta kyllähän se takaisin tuli, kun huudettiin. Kotiin se ei olisi lähtenyt kirveelläkään, mutta illalla väsytti. Ja oli nälkä!

Tähän loppuun vielä tällainen erittäin hemaiseva Porvoossa otettu yhteiskuva omistajasta ja koirasta. Sisäinen kauneus ennen kaikkea.

ps, kohta mun palkka tulee ja säntään objektiiviostoksille! Koira saanee toimia mallina ja kuvat luultavasti löytävät paikkansa täältä. Kommentoikaa tähän(kin) postaukseen, niin mulla lienee intoa kirjoitella tänne taas kohta lisää ;)
pps, olipa tuossa eräs 10.7.2012, kun Neo täytti kaksi vuotta.