Ja mitähän vielä

Minun käskettiin (pyydettiin) tasa-arvon nimissä lopettaa ihkutus ja kertomaan jotain huonojakin asioita koirastani. Valitettavasti vieläkään ette saa kuulla tarinoita epäonnistumisistamme. Vaikka olisihan siinä yhden postauksen verran kerrottavaa (ja listattavaa) tuhotuista tavaroista (pääosin sukista ja alusvaatteista, mutta mukaan mahtuu yksi tietokonekin - tosin se oli vahinko, luultavasti), mutta kun tänään meillä meni niin hyvin.

Suoraan sanoen ihmettelen toden teolla mikä tuohon koiraan on mennyt. Ei se ennen noin hienosti kävellyt, kun hihnaa lyhensi. Eikä varsinkaan toisen koiran kanssa (lue: Priskan kanssa). Ehkä se on vihdoinkin saanut itsensä tajuamaan, ettei liika vetäminen kannata ollenkaan. Siltä se kyllä nyt onneksi näyttäisi, voinemme pian aloittaa myös juoksemisen! Kunhan ensin vähän kuivuu. Tai jotain. Tekosyitä, tekosyitä, mutta toisaalta tekee jo mieli päästä aloittamaan kunnon hölkkälenkit. Luultavasti koirakin nauttisi tästä kovasti! Ainakin tänään hölkättiin todella nätisti vierellä - eipä ole vielä ennen sellaista tältäkään pojalta nähty. 

Ensi viikolla oma automme suuntaa kohti Oulua, Neo tosin ottaa omaksi suunnakseen Turun ja menee Maisalle hoitoon! Varoituksen sanana, Maisa, että viikonloppusi saattaa olla melko karmivaa sorttia :---D Suosittelen piilottamaan kaikki mahdolliset perintövaasit, vaatteet sun muut herran uteliaan (helposti reikiä tekevän) kuonon ulottuvilta.

Huomenna meillä onkin ensimmäinen kurssikerta. Odotukset sekä koiralta, omistajalta itseltään että kurssilta ovat korkealla. Ha, taidan olla hieman innoissani. Saadaan myös lisää koirakavereita! Mikäs sen parempaa. 

Sateisten (mutta melkein jopa keväisten) maisemien keskeltä me sanomme heipat..... Näin sisäkuvien avustuksella!